Kaikki ihmisen kokema vaikuttaa häneen. Hyvät asiat tuovat elämään jotain uutta positiivista tai vahvistavat vanhaa. Huonot voivat jopa repiä minuuden rikki.

Minä. Tämän tekstin tarkoitus on esitellä minut sellaisena kuin näen itseni, jos yritän ajatella itseäni ilman nettivihaa ja sen vaikutuksia. Tulen palaamaan asiaan vielä kahdesti näiden kirjoitusten aikana. Ensimmäisen kerran rikkoessani kultaista sääntöä: "Älä googleta nimeäsi" ja toisen kerran heinäkuun alussa, jolloin on aika kysyä kuka minä olen vuosi kohun alkamisen jälkeen ja mitä jäi.

Minä olen…

… syntynyt juhannusviikolla 1979. Horoskooppimerkiltäni siis kaksonen, mutta minulle se ei merkitse mitään. Nykyinen puolisoni tosin kommentoi horoskoopista usein.

… kasvattanut juureni kaakkoissuomalaiseen peltomaisemaan, vaikken siellä ole koskaan asunutkaan. Olen syntynyt Vantaalla, mutta toivon, ettei koskaan tarvitse enää muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle. Viihdyin pikkukaupungissa Varsinais-Suomessa, mutta lopulta Riihimäki voitti kilpajuoksussa miehen työpaikan ja junaradan verran.

… neljän lapsen äiti. Itselläni on yhdeksän vuotta vanhempi sisko ja aikanaan vannoin, että lapset ”tehdään” sitten lyhyemmällä ikäerolla. Nyt kuitenkin samaa taloa asuu teini ja vauva, vanhimman ja nuorimman lapsen välissä kuitenkin kaksi lasta. Elämä opetti, ettei lapsia tehdä, niitä saadaan ja lapset opettivat kukin vuorollaan ihmeitä tästä elämästä – ja tie on kesken.

… kahden miehen vaimo. Elämä osaa joskus yllättää ja niin kävi, kun vakaasti yhden miehen naisena itseään pitänyt yhtenä aamuna löysi itsensä polyamorisesta perheestä.

… neljän koiran laumanjohtaja/ihmisemo. Äiti sanoi aina, että sitten, kun muutan omaan kotiin, saan perustaa vaikka eläintarhan. Olen ollut kiltti tyttö ja totellut. Parhaimmillaan samaa asuntoa kanssani on asunut ihmislauman lisäksi kissa, koira, kani ja lähemmäs sata jyrsijä. Tänä päivänä karvalapsilauma käsittää neljä koiraa, kaksi kissaa, kanin, kaksi rottaa, degun, seitsemän hiirtä ja kaksi gerbiiliä.

… kirjoittaja. Koskaan, ikinä, milloinkaan en ole muuta halunnut tehdä. Olen aloittanut pitkien tarinoiden kirjoittamisen kolmannella luokalla ja julkaissut ensimmäisen omakustannekirjani 2009. Nyt 2013 olen juuri solminut kustannussopimuksen toisesta kustantajan julkaisemasta kirjasta. En silti aio hylätä omakustanteiden tekemistä, koska nautin niiden vapaudesta.

… minun elämäni mörkö on masennus. Olen nähnyt mitä musta on mustimmillaan ja tiedän, että tulen luultavimmin loppuelämäni kulkemaan jonkinlaisella pimeyden ja valon välisellä nuoralla. Sitä sanotaan selviytymiseksi, mutta aina se ei ole helppoa tai itsestään selvää.

… minttis, pullantuoksuinen pörrösukkatyttö, hipsuminttu, hymyilevä hytkypottu. Sanoja, joilla rakkaani kuvailevat minua.

… pidän valokuvaamisesta, lukemisesta, elokuvista, tarinoista, maskeeraamisesta, piirtämisestä, rullaluistelusta, uinnista, yksipyöräisellä ajosta, taikatempuista, leipomisesta, ruuanlaitosta, villasukista (ja pörrösukista!), luonnosta, takkatulesta, kynttilöistä ja teestä.

Me muodostamme kuvia ihmisistä sen perusteella mitä näemme, mutta tunnemmeko me toisemme sen kuvan perusteella?

 

Seuraavaksi kysyn

Miten minusta tuli bloggaaja? 

Jonka jälkeen sukellamme syvemmälle nettivihan ytimeen.