Tiedän missä asut
Ylen Nettiviha-projekti starttasi komeilla otsikoilla: Tiedän missä asut. Lause, jonka merkitys muuttuu täysin riippuen siitä missä yhteydessä sitä käytetään. Jos puolituttu toteaa tietävänsä missä asut, kun pyydät häntä teelle, ei lauseeseen sisälly sen kummempaa dramatiikkaa. Tilanne on täysin toinen, kun sillä painotetaan vihaisia, nimettömänä kirjoitettuja sanoja, jotka saattavat sisältää uhkauksia väkivallasta, raiskauksesta, jopa murhasta.
Harvempi meistä on oikeasti murhaaja. Harvempi raiskaa tai pahoinpitelee elämänsä aikana ketään. Miksi sitten netissä näyttää sieltä täältä ilmestyvän ihmisiä, jotka ovat valmiita uhkailemaan pahimmilla mahdollisilla asioilla? Välillä viha näyttää vyöryvän hyökyaallon lailla. Se on kuin hallitsematon pillastuneiden härkien lauma, joka vyöryy pitkin ahtaita kujia.
Todellisuus vain taitaa olla toinen. Netissä näkyy valitettavasti se, että pieni joukko pystyy pitämään ihan käsittämättömän suurta ääntä. Kun anonyymeys mahdollistaa kymmenien ja taas kymmenien nimimerkkien luomisen, näyttää vihaajien joukko paljon todellisuutta suuremmalta. Lisäksi osalle kirjoittajista nettiviha on parasta viihdettä pitkiin aikoihin. Sillä mitä vihataan, ei ole merkitystä, kunhan vihajoukossa voi tuntea kuuluvansa johonkin. Vastapainona ne, jotka eivät vihakirjoittelua hyväksy, hiljenevät suurelta näyttävän joukon edessä, koska eivät halua joutua osallisiksi. Mutta hei, ollaanko me taas siellä koulun pihalla? Suurin osa on passiivisesti kiusaamisen hyväksyviä, jotka eivät vain uskalla puuttua vaikka mieli tekisi. Surullista tässä on se, että joskus pari hyvää sanaa voivat olla ne, jotka pelastavat.
Hyvänä esimerkkinä suurelta vaikuttavan vihaajajoukon harhasta käyköön suomenruotsalaisiin kohdistunut ”vihailmiö”. Supo esitti arvelun, että viestien takana saattaa hyvinkin olla vain yksi ihminen. Niin kurjaa kuin yhden ihmisen aggressiivinen hyökkäys onkin, se on kuitenkin aivan toista kuin suunnattoman joukon, jolta nettivihaajat helposti näyttävät. Facebookiinkin voi nopeasti luoda kymmenen erilaista tunnusta, joilla huutaa ja mekastaa.
Viha on ilmiönä pelottava. Täytyy sanoa, ettei mikään ole vetänyt minua niin hiljaiseksi kuin vuosi sitten sähköpostissa saamani tappolista. Se oli erään koulukiusatun viesti, jossa hän kertoi, että nyt on aika tasata tilit, kääntää pelin toisinpäin ja kymmenien vuosien jälkeen kostaa kaikki se vääryys, jonka hän oli kouluaikana kokenut. Tiedän missä asut.
Seuraavaksi:
Nettivihan kohteena sivullinen
Missä ovat muut? Missä on tukiverkosto?
Kommentit